Eurooppalainen katse ei riitä Lähi-idän sotimisen taustalla olevien syiden näkemiseen, sanoo historioitsija Antero Holmila.
Holmila kaipaa nykyistä laajempaa perspektiiviä poteroihin jumittuneeseen narratiivien väliseen sotaan.
Nykyisellään keskustelu on pitkälti lukkiutunut kahteen vastakkaiseen katsantokantaan, jotka edustavat länsimaisia poliittisia leirejä. Vasemmalla tuetaan karkeasti ottaen palestiinalaisia ja oikealla Israelia.
Paljon jää kuitenkin tämän kehyksen ulkopuolelle.
– Emme oikein ymmärrä alueen politiikkaa ja kiemuroita, joten jaamme keskustelun omista ennakkoasenteista ja lähtökohdista käsin, jolloin se poliittisten traditioidemme kautta jakautuu nopeasti oikeisto-vasemmisto-akselille, Holmila sanoo.
Holmilan mukaan huomiota tulisi kiinnittää erityisesti siihen, miten arabimaailmassa suhtaudutaan Israeliin ja palestiinalaisiin.
– Käytännön tasollahan arabimailla ei näytä olevan suurta halukkuutta palestiinalaisongelman ratkaisemiseksi. Arabimaissa on paljon jännitteitä ja niiden suhtautuminen palestiinalaisongelmaan on yhtä oikukas ja monimutkainen kuin lännessä ja Israelissa, Holmila sanoo.
Holmilan mielestä länsimaissa vaalittu kahden valtion malli ei olisi mahdollinen ilman arabimaailman tukea.
– Kahden valtion malli on ehkä ainut ratkaisu palestiinalaisongelman poistamiseen, mutta toimiakseen se vaatii Euroopan ja Yhdysvaltojen tuen lisäksi arabivaltioiden poliittisen tahdon. Ilman sitä se ei voi toimia, Homila sanoo.
Ongelmat saattavat vielä moninkertaistua, mikäli Yhdysvallat, jossa asenteet Lähi-itää kohtaan ovat muutoksessa, jättäisi alueelle valtatyhjiötä. Sitä saattaisi Holmilan mukaan alkaa täyttää esimerkiksi Kiina, joka on jo hyvän aikaa luonut suhteita alueen maihin.
Lähi-itä on täynnä keskenään kilpailevia päämääriä, Israelin ja palestiinalaisten kiista on vain yksi niistä. Eikä sitä voi ratkaista millään suunnitelmalla, joka ei kelpaa myös niille muille ryhmille, jotka katsoo kiistan liittyvän omiin päämääriinsä.
Täällä, niin kaukana sieltä ettei yksityiskohdat enää erotu, ratkaisut voi näyttää helpoilta. Mut, edes jo kohtuullisen pitkälle neuvoteltu kahden valtion malli on täysin kuollut suunnitelma, jos palestiinalaiset ei saa aikaan niin luotettavaa hallintoa, että se voisi olla suunnitelman toinen valtio. Luottamusta pitäisi löytyä niin palestiinalaisten parissa kuin ympäröivien valtioidenkin parissa.
Palestiinalaisilla ei ole ollut pitkään aikaan sellaista hallintoa, joka voisi edes teoreettisesti olla minkään muun kuin epäonnistuneen valtion johdossa. Vaikka niillä ei ole edes valtiota, ne on jo poliittisesti kahtiajakaantuneet, eikä kumpikaan puoli, Hamas tai Fatah, välttämättä nauti kansan luottamusta. Ainakaan sitä ei ole testattu vaaleissa pitkään aikaan.
Kyynisin näkemys vois olla että Israel-Palestiina -kiista on niin hyödyllinen joillekin alueen maille, ettei ne edes halua sitä ratkaistavan.
Täällä meillä, äänekkäät kansanosat näyttää pystyvän valitsemaan puolensa tilanteen syvistä monimutkaisuuksista huolimatta. Ehkä se on sen äänekkään osan edellytys, pitää olla joku mielipide että voi sitä huutaa eetteriin.